Kulttuuriteollisuuden nopean kehityksen myötä museoilla on kasvava tarve suojella ja näyttää kulttuurisia jäännöksiä. Museonäyttelylainalasilla on välttämätöntä museoita, mikä on tärkeä rooli yhteydenpitoon yleisön ja kulttuuristen jäännösten kanssa. Näyttömäärityksiä vastaavan museo -näyttölasin valitsemisesta on kuitenkin tullut haaste museopäälliköille.
Museonäytön kaapin lasin merkitys heijastuu pääasiassa seuraavissa kolmessa näkökohdassa:
1. Haitallisten kaasujen eristäminen: Museonäyttelylaukku on oltava hyvä tiivistys estämään haitalliset kaasut pääsemästä kaappiin ja reagoimaan kulttuuristen jäännösten kanssa aiheuttaen vaurioita. Esimerkiksi rikkivetyjen ja pigmentin tahdon välinen reaktio maalausten värimuutokseen sekä kloorin ja kuidun tahdon välinen reaktio tekstiilien heikkenemiseen. Siksi näyttökaapin lasin koon tarkkuus on ratkaisevan tärkeä.
2. helpottaa lämpötilan ja kosteuden hallintaa: Museonäytön kotelon lasin mittatarkkuus auttaa saavuttamaan kaapin sisällä olevan lämpötilan ja kosteuden tarkan hallinnan. Suhteellinen kosteus on tärkeä tekijä, joka vaikuttaa kulttuuristen jäännösten eheyteen, liian korkea tai liian matala suhteellinen kosteus aiheuttaa vaurioita kulttuurisille jäänteille. Vain näyttelykaappi ja näyttelykaapin lasi ovat saumattomia vakaan kaapin ympäristön muodostamiseksi, jotta vakio lämpötila- ja kosteusjärjestelmät voivat olla roolissa suotuisten olosuhteiden tarjoamisessa.
3. Haitallisen valon estäminen: Museonäytön kotelon lasin on estettävä ultraviolettivalo tehokkaasti, koska ultraviolettivalo on tuhoisa näkymätön valo. Ultraviolettivalo voi aiheuttaa väriaineiden haalistumisen ja aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita tekstiileille, muinaisille maalauksille ja muille kulttuurisille jäänteille. Nykyaikaiset museonäytön kotelon lasilohkot 99,9% UV -säteistä estäen niitä pääasiassa vahingoittamasta esineitä.
Museoiden päivittämisen ja kehityksen myötä myös näyttelytapauksen lasin vaatimukset ovat lisääntyneet. Aluksi museon näyttelytapa -lasin vaatimukset olivat suhteellisen yksinkertaisia, mikä vaatii lasin olevan läpinäkyvä. Tavallinen lasi on kuitenkin alttiina rikkoutumiselle ja varkauksille, eikä se voi vastata kulttuuristen jäännösten suojelemisen tarpeisiin. Karkattu lasi esiteltiin eräänlaisena erittäin lujina lasina, mutta sen puutteet, kuten itsensä murtavat ja pilkuvat, haalistuivat vähitellen museonäytön kaapista.
Tieteen ja tekniikan edistymisen myötä matalasta heijastuslasista on tullut uusi trendi museonäytön kotelon lasissa. Matalassa heijastavassa lasissa on erittäin alhainen heijastavuus ja hyvä valonlähetys, mikä eliminoi yleisön ja esineiden väliset häiriöt ja tekee esineiden katselusta selkeämmäksi. Samanaikaisesti matalan reflektiivisen lasin väripoikkeama on alhainen, mikä voi osoittaa kulttuuristen jäännösten todellisen värin ja kiilan. Lisäksi matala heijastuslasi voi tehokkaasti estää ultraviolettisäteet, ja kaksikerroksisen laminoitun lasin suunnittelu parantaa turvallisuutta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että museonäyttelylaukkuilla on tärkeä rooli kulttuurijäännösten suojelemisessa ja niiden esittämisessä museoissa. Tieteen ja tekniikan kehityksen myötä museon näyttelytapausta koskevista vaatimuksista paranee edelleen, ja matalan heijastavan lasin on tullut uusi kehityssuuntaus, joka tarjoaa parempia olosuhteita kulttuuristen jäännösten suojaamiseksi ja esittämiseksi.